Hallinto- ja valtajärjestelmiä tarkastellaan erilaisten - demokraattisten, oligarkkisten ja autoritaaristen - hallinto- ja valtajärjestelmien rakenteiden, toimijoiden ja toimintatapojen kautta keskittyen erityisesti hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteiden toteutumiseen ja toteutumattomuuteen. Järjestelmien vertailussa keskeisiä kysymyksiä ovat, minkälainen on päättäjienja kansalaisten suhde, miten ihmis- ja perusoikeudet toteutuvat sekä miten puolueet toimivat eettisen vastuutietoisuuden näkökulmasta katsottuna entä maiden hallitukset ja johtajat.

Kysytään myös, minkälaista politiikkaa alueellisesti merkittävät kansainväliset järjestöt ajavat hallintokysymyksissä ja miten ne toteutuvat. Lisäksi tuodaan esiin myös niitä hallinto- ja valtajärjestelmien rakenteita ja käytäntöjä, jotka olisivat välttämättömiä, jotta ihmiskuntana kulkisimme kohti uutta, kestävämpää maailmanjärjestystä.

Tämän aiheen alla tarkastellaan eri maiden työ- ja talouselämän rakenteita ja käytäntöjä eettisen vastuutietoisuuden ja kestävyyden näkökulmista. Keskeisiä kysymyksiä ovat, mitkä arvopäämäärät ohjaavat työ- ja talouselämää ja mitä niistä on seurannut, mitkä ovat erilaisten yhteisöllisten toimijoiden (perhe, yritys, ay-liike ja pankit) asema ja toimintakulttuuri työ- ja talouselämässä, minkälaista työ- ja talouspolitiikkaa kansakunnat (mm. Suomi, Yhdysvallat, Kiina, arabimaat ja kehittyvät maat) ja kansainväliset toimijat (Kansainvälinen työjärjestö (ILO), Kansainvälinen valuttarahasto (IMF) ja monikansalliset yritykset) harjoittavat ja ovatko ne kestäviä ja hyvinvointia lisääviä.

Tuodaan esiin myös työ- ja talouselämässä ilmeneviä keskeisimpiä epäeettisen ihmisyyden muotoja, jotka yleistyessään johtaisivat ihmiskunnan laajenevaan ja syvenevään epäoikeudenmukaisuuteen ja kurjistumiseen. Sen lisäksi tuodaan esiin myös niitä keskeisimpiä eettisen ihmisyyden muotoja, jotka puolestaan yleistyessään johtaisivat ihmiskuntaa kohti uutta, kestävämpää maailmanjärjestystä.

Aiheen alla käsitellään monialaisesti ympäristön tilaa ja sitä, miten se tulee muuttumaan ja mitä siitä seuraa, jos ihmiskuntana jatkamme nykyistä elämäntapaamme. Yksilön eettisyyttä suhteessa ympäristöön arvioidaan kulutuskäyttäytymisen ja ympäristötietoisuuden kautta . Yhteisön suhdetta ympäristöön tarkastellaan mm. kysymyksin, mikä on perheen suhde ympäristöön, ovatko maatalousyrittäjien toimintatavat ympäristöä ja ihmistä vastaan, käytetäänkö metsiä vastuullisesti, uhkaako tämän päivän ihmisyys maailman monimuotoisia vesistöjä ja mikä on ilmastonmuutoksen tila ja vaikutukset. Lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota uusiutuviin energialähteisiin ja vertaillaan niitä käyttäviä energiaratkaisuja eettisyyden ja kestävyyden näkökulmista.

Kansakuntien ympäristöpolitiikkaa kartoitetaan mm. kysymyksin, ovatko maiden ilmastotoimet riittäviä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ovatko Välimeren ja Itämeren maiden vesistöpolitiikat riittäviä merten saastumisen ja rehevöitymisen ehkäisemiseksi, miten Kiina ja Kanada hoitavat vesistöjään, minkälaista metsä- ja kosteikkopolitiikkaa tehdään Suomessa, Yhdysvalloissa ja Intiassa. Kansainvälisten toimijoiden eettistä vastuutietoisuutta ympäristökysymyksissä puolestaan arvioidaan kansainvälisten järjestöjen (EU, Maailmanpankki ja OECD), monikansallisten yritysten (Shell, Syngenta ja Del Monte) ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen (Greenpeace ja Avaaz) politiikan ja toiminnan kautta. Lopuksi tuodaan esiin niitä ympäristön tilaan vaikuttavia tekijöitä ja toimia, jotka olisivat välttämättömiä, jotta ihmiskuntana kulkisimme kohti uutta, kestävämpää maailmanjärjestystä.

Kirjan tässä osassa käsitellään ihmiskäsitystä ja eettistä ymmärrystä yksilö- ja yhteisökeskeisissä kulttuureissa. Yhteisöjen osalta tarkastellaan perheen ja koulujärjestelmän rooleja sosiaalistajina sekä sitä, minkälaiseen maailmankuvaan erilaiset yhteisöt ja niiden toiminta perustuvat. Kansakuntien yksilöitymistä ja maailmankuvaa avataan tarkastelemalla niiden yleistä käsitystä elämästä ja maailmasta sekä arvioimalla päättäjien ja kansalaisten välistä suhdetta sekä toimivissa että heikoissa demokratioissa ja autoritaarisissa maissa. Käsitellään myös sitä, minkälainen maailmankuva ohjaa kansakuntien välisiä suhteita.

Kansainvälisten toimijoiden yksilöitymistä ja maailmankuvaa arvioidaan yleismaailmallisesti tärkeiksi ohjenuoriksi muodostuneiden YK:n universaalisten arvojen ja ihanteiden sekä niiden soveltamisen kautta. Käsitellään myös EU:n yhtenäisyyttä suhteessa erilaisiin jäsenmaihinsa ja kansainvälisten järjestöjen universaalien ihanteiden ilmentymistä niiden toiminnassa. Lopuksi tuodaan esiin, minkälaisten ihanteiden tulisi olla osana eettisesti vastuutietoista sosiaalistumista, yksilöitymistä ja maailmankuvaa, jotta ihmiskuntana kulkisimme kohti uutta, kestävämpää maailmanjärjestystä.